Hämmentävää metsäkeskustelua

Olen viime päivät seurannut ihmetellen metsien käyttöön liittyvää keskustelua. Ajatus siitä, että valtio määrittelee saako puuta myydä ja jos saa niin paljonko, on minulle vieras.

Se olisi myös perustuslain vastaista. Jokaisella on oikeus käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla ja muiden tulee kunnioittaa toisen omaisuutta. Ketään ei voida myöskään estää tai rajoittaa käyttämästä omaa omaisuuttaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Metsänomistajista 60 % (n. 350 000 kpl) on yksityisiä. Heidän keski-ikä on 60 vuotta ja eläkeläisiä heistä on noin 45 prosenttia. Nämä yksityiset metsänomistajat myyvät 80 % teollisuuden tarvitsemasta kotimaisesta puusta. Näistä metsänomistajista jokainen tekee päätöksen metsänsä käytöstä oman arvomaailmansa pohjalta.

Ajatus siitä, että valtio määrittelee saako puuta myydä ja jos saa niin paljonko, on minulle vieras.

SDP on yrittänyt ottaa metsäkeskustelussa suunnannäyttäjän roolia. Valitettavasti logiikka tuntuu olevan hukassa. Ollaan vahvasti sitä mieltä, että metsien käyttöä tulee rajoittaa perustuen riittäviin hiilinieluihin. Samaan aikaan ollaan kuitenkin ehdottamassa metsiä kiinteistöveron piiriin. Eli halutaan verottaa eläkeläisiä ja usein pienituloisia eläkeläismetsänomistajia.

Mihin tämä johtaa?

Tämä johtaa siihen, että metsää on myytävä enemmän, jotta saa verot maksettua - se sitten niistä hiilinieluista. Tämä on yhtälö, jota en ole SDP ajatuksenjuoksussa ymmärtänyt. Toisaalta eihän se ole uutta, että vasemmisto rokottaa eniten pienituloisia, kuten vuokra-asuntomarkkinoilla on nähty.

Metsien käyttö monipuolisesti ja kestävästi on minulle tärkeää. Arvostan luontoa ja sen monimuotoisuutta. On tärkeää, että jätämme tuleville sukupolville rikkaan ja monipuolisen metsäluonnon. SDP populismipolitiikalla se ei kuitenkaan onnistu.

Aki Virtaniemi
Maakuntavaltuutettu
Kansanedustajaehdokas (kok.)
Luhanka