Tyttäreni Emman tarina

Emman tarina - raskain, rakkain ja onnellisin selviytymistarina. Tämä on tosikertomus elämääni eniten vaikuttaneesta tapahtumasta.

Emma on tyttäreni, tänä päivänä 22-vuotias nuori nainen. Emma oli 8-vuotias, kun istui autossa takapenkin keskellä ilman turvavöitä, kun vastaantuleva auto menetti suoralla tiellä, kesäkelillä autonsa hallinnan ja törmäsi 130km/h suoraan auton keulaan, missä Emma oli.

Vastaantulevassa autossa päästiin lievillä vammoilla, uuden auton, airbagien ja turvavöiden ansiosta. Mutta toisessa autossa kävi paljon huonommin. Kaksi kuoli välittömästi ja Emma luokiteltiin onnettomuuspaikalla potilaaksi, joka ei selviä.

Siitä alkoi pitkä eloonjäämiskamppailu, joka jatkui ensin Vaasan sairaalaan, sieltä helikopterilla Tampereen Yliopistolliseen keskussairaalaan.

Muistan sen hetken kun poliisit tulivat vähän ennen puoltayötä kotiini kertomaan mitä oli tapahtunut. Tuli sellainen tunnevyöry, mitä en ole kokenut ennen sitä, enkä sen jälkeen.

Soitin välittömästi Vaasan sairaalaan, lääkäri ei luvannut yhtään mitään. Kertoi ainoastaan, että Emmaa on lähdetty kopterilla viemään kohti Tamperetta ja siellä suoraan leikkaussaliin. Aamuyöstä pakkasimme vaimoni Elinan kanssa tavarat laukkuihin ja lähdimme Tampereelle.

Leikkaus kesti 11 tuntia, sen tulivat tekemään alansa parhaat kirurgit, suoraan kesälomiltaan keskellä yötä. Sairaalassa hoitaja talutti meidät tyttäreni viereen.

Näky oli musertava. Emman kasvojen luut olivat murskaantuneet otsasta alaspäin, kun oli ottanut kasvoilla iskun vastaan, lennettyään kojelautaan penkkien välistä. Emma oli koomassa, mutta kuitenkin hengissä. Kasvojen murskautumisen lisäksi vaikeita törmäysvammoja keuhkoissa ja sydämessä, lantionmurtuma ja lukuisa määrä pienempiä vammoja. Emman elintoimintoja piti yllä monta konetta, joihin meni 20 letkua ja johtoa, hengityskoneen lisäksi.

Olimme Emman vieressä joka päivä alusta lähtien. Muutamien päivien kuluttua tilanne alkoi tasaantua ja Emmaa alettiin herätellä. Kun Emma heräsi, hän oli hengityskoneessa, silmät peitettynä ja leuat ommeltuna yhteen teräslangoin.

Ei pystynyt näkemään, ei puhumaan, eikä hengittämään itse hengityskoneen takia. Eikä ollut mitään varmuutta normaalista aivotoiminnasta kovan iskun jälkeen. Emma heräsi levottomasti, mutta rauhoittui nopeasti, kun kerroimme mitä oli tapahtunut.

Oli sykähdyttävää huomata, kuinka Emman käsi puristui lujemmin omaan käteeni pyydettäessä.

Lääkärien mukaan oli todellinen ihme, ettei aivot olleet turvonneet ja toimivat normaalisti. Toipuminen alkoi pikkuhiljaa. Tulehdusarvot seilasivat huikeisa lukemissa isojen murtumien takia.

Siirryttiin Tampereen lasten teho-osaston puolelle. Aivan uskomaton palvelu siellä, oma hoitaja soitteli vapaapäivältäkin Emman kuulumisia ja antoi ohjeita. Vaasan sairaalassa oli juotu kakkukahvit Emman pelastumisen kunniaksi. Hoitohenkilökunnan asenne tuntui todella liikuttavalta ja antoi uskoa toipumiseen. Arvostan heitä isosti.

Suuri voitto oli, kun Emma pystyi istumaan sängyn laidalla ensimmäistä kertaa. Aikaa meni viikkoja ja päästiin Seinäjoen sairaalaan. Emma pääsi vihdoin pyörätuoliin ja uloskin käymään.

Emman positiivinen asenne on vertaansa vailla. Emma ei ole kertaakaan valittanut, miksi minulle kävi näin. Ei itkenyt kipuja, vaikka sattui varmasti. Hän olisi oikeutettu siihen. Vihdoin Emma pääsi kotiin. Onnettomuus oli sattunut heinäkuussa, koulukin jo alkanut kun kotiin päästiin. Kotiopettajan kanssa päästiin taas koulunkäynnin alkuun.

Tästä alkoi pitkä tie. Nyt 14 vuoden ja kymmenien operaatioiden jälkeen, kaikki on niin normaalisti kuin mahdollista on. Pysyväksi muistoksi onnettomuudesta jäi keskivaikea aivovamma ja toinen silmä sokeutui.

Emma on nyt 22-vuotias nuori nainen, Tuomaksen kanssa naimisissa. Asiat ovat menneet paremmin kuin alkutilanne näytti. Vakuutusyhtiön kanssa keskustellaan edelleen, mutta hyvässä hengessä.

Tässä oli elämäni Raskain, Rakkain ja Onnellisin Selviytymistarina.

Nyt kun tiedän, etten voi tässä elämässä enää pahempia asioita kokea, kuin mitä olen jo kokenut, olen valmis ottamaan isojakin haasteita vastaan.

Asioilla on tapana järjestyä.

Kiitos Emma, Rakas Tyttäreni!

Aki